Lopunajan tunnelmissa

Torstai 20.8.2009 klo 18:47

Aloittelin kesäkuussa käymään kirkonkylän liikuntakeskus Balanssissa kuntoilemassa. Minulla on ollut tapana mennä sinne päivän päätteeksi eli siinä ilta yhdeksän maissa ja lähteä pois yhdentoista tienoilla. Viimeaikoina on alkanut olla jo pimeää, kun lähden kuntosalilta ja senpä takia olen pannut merkille katuvalojen sammuttamiset laajoilta alueilta Vihdin kirkonkylän keskustassa sydänyön ajaksi.

Aiemminkin olen ihmetellyt tätä niin sanottua säästöhanketta. Polttimot kuluvat useasta vuorokautisesta sammuttelesta johtuen paljon enemmän, kuin tasaisessa käytössä. Tästä seuraa huoltokustannuksia. Ja ne ovat varmasti paljon suuremmat, kuin niinä aikoihin, jolloin valot paloivat läpi yön.

Lisäksi sähkökaupan laadun mukaan yösähkö on halvempaa, kuin päiväsähkö. Tämä johtuu siitä, että yöllä muu normaali sähkön kulutus on päivä aikaa huomattavasti vähäisempää. Tästä taas on varmasti seurannut, että Vihdin kunnan maksaman sähkön hinta on noussut päiväpainotteisuuden takia.

Näihin kahteen seikkaan, huoltokuluihin ja sähkön hinnan kehitykseen peilaten olisi mukavaa nähdä laskelmat, joilla osoitetaan katuvalojen sydänyön ajan sammutuksesta koituvat säästöt. Epäilen, ettei tälläisiä säästölaskelmia voida osoittaa.

Hieman dramaattisempiin ajatuksiin veti eräänä iltana, kun aloin mietiskellä mihin maailma on menossa. Tulin siihen tulokseen, että aletaan olla kohta lopunajan tunnelmissa. Kaduilla ei pala valot. Varkaudet ovat kasvussa. Terveydenhuolto ei toimi, koska ei ole riittäviä resursseja tai niitä ei ole kohdennettu oikein. Monet ihmiset elävät nälässä, koska ei ole varaa ostaa kallita ruokia. Yhä suuremmat ihmisjoukot jäävät vaille työtä. Pienellä joukolla ihmisiä menee päivä päivältä paremmin. Rahaa virtaa ovista ja ikkkunoista.

Ajatuksissani päädyin siihen, että elämme murrosaikaa. Kuten yritysmaailmassa, myös hyvinvointiyhteiskunnassa näyttää toimivan kolmen sukupuolen malli. Ensimmäinen sukupolvi alkaa perustamaan hyvinvointiyhteiskuntaa, toinen sukupolvi jatkaa tätä työtä ja usein kolmaskin onnistuu vielä jatkamaan työtä edistyksellisesti eteenpäin. Neljännellä sukupolvella on sitten jo täysi työ pitää suunta positiivisena. Meillä näyttää tällä hetkellä olevan käyrä niin sanotusti laskussa. 

Tällä kerta en tarkoita taloudellista tilannetta. Tarkoitan yhteiskunnan rakennetta. Koko sodan aikainen yhteiskuntarakentaminen on perustunut ajatukselle, että ihmisen pitää pärjätä Suomessa vaikka hän ei pystyisi jostain syystä olemaan täysillä mukana työelämässä. Viime vuosina tätä ajatusta ollaan kuitenkin ruvettu järjestelmällisesti murtamaan. Julkisia palveluita ollaan kokoajan pyritty sysäämään yksityiselle sektorille ja tätä kautta saattamaan käytäjälleen maksullisiksi. Koulutukseen ollaan oltu luomassa erilaisia maksuja muun muassa lukukausi ja tutkintomaksujen kautta. Eläkeikää ollaan nostamassa ja työelämään tuloikää saman aikaisesti laskemassa. 

Kaikki merkit siis viittaavat, että vallalla olevat päättäjät ovat suunnitelmallisesti kulkemassa kohti yhteiskuntamallia, jossa jokainen huolehtii vain itsestään. Mielestäni tämä ei ole oikea tie ja se voidaan vielä oikaista. Tämä vaatii kuitenkin oikeanlaista politiikkaa ja oikeanlaisia politiikan tekijöitä. Demokratiassa politiikan tekijät valitsee äänestäjä eli siis Sinä!