Yhteystietoni

Erkki Aronen

Puhelin:
040 525 8544

Sähköposti: erkki.aronen@peab.fi

Facebook:
Erkki Aronen

Resursseista

Sunnuntai 25.7.2010 klo 16:57


Lueskelin tuossa aiemmin päivällä erästä valtakunnallista viikkolehteä ja sieltä osui silmiini artikkeli, joka käsitteli resurssien määrää. Toimittaja oli saanut kiertoteitse Erkki Tuomiojan blogista sytykkeen omaan artikkeliinsa. Alun perin kyse oli ollut siitä, että jossain päiväkodissa oli uutisoinnin mukaan teipattu lapsi kiinni syöttötuoliin ruokailun ajaksi. Tästä oli Tuomioja blogissaan todennut voitavan vetää johtopäätös, että päiväkodissa oli ilmeinen resurssipula hoitajien suhteen. Toimittaja kyseenalaisti tälläistä väitettä ja toi esiin tieteellisiä tutkimuksia liiallisten resurssien haitoista.

Itselleni tuli heti mieleen oma työkenttäni rakennustyömaalla. Meille resurssien kanssa pelaaminen on jokapäiväistä ja siitä ei koskaan tahdo tulla toivottua lopputulosta. Voisin kuitenkin asettua enemmän edellisessä esimerkissä Tuomiojan kuin toimittajan puolelle. Harvoin kait kukaan haluaa teipata lasta kiinni syöttötuliin, jos on niin paljon henkilökuntaa, että heitä riittäisi pitämään lasta silmällä ruokailun ajan.

Tämä lehtijuttu tuo mielestäni hienolla tavalla esiin sen ongelman, mikä nykypäivän työelämää vaivaa. On iso joukko sellaisia ihmisiä, jotka ovat unohtaneet terveellä maalaisjärjellä syntyneet ratkaisut ja nojautuvat liikaa tieteellisiin tutkimuksiin. Tämä ei aina edes välttämättä ole tietoisesti valittu linja vaan johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, ettei asioita pystytä käsittelemään käytännön kautta, koska siitä ei ole omakohtaista kokemusta.

Ennen vanhaan oli sanonta, että esimiehen pitää tietää asiat, joita hänen alaisensa tekevät. Nyky päivänä tuntuu olevan teesinä, että pitää pystyä hankkimaan tarvittaessa tiedot siitä, mitä alaiset tekevät. Minkä vuoksi asiat ovat menossa tähän suuntaan? Ja mitä siitä seuraa? Sitä  voi jokainen miettiä mielessään.

Päiväkodin tilanteeseen on vaikea sanoa, oliko kyseessä resurssien puute ja mistä se mahdollisesti olisi johtunut. Toivottavasti päiväkodissa ei ole työvoimasuunnitelmia tekevältä henkilöltä kuitenkaan unohtunut sellainen seikka, että hereillä olevaa lasta on vaikeampi pitää silmällä kuin nukkuvaa.